Helsinkiläinen Aleksi Kolje, 23, ei ole aina tiennyt haluavansa kokiksi. Idea kokkiopinnoista syntyi alun perin isosiskon innoittamana.
– En ollut yhtään ajatellut kokin uraa, mutta kun siskoni opiskeli alaa ja vaikutti pärjäävän, ajattelin että voisin itsekin kokeilla sitä. En ollut mikään kotikokki ennestään, mutta sen verran itsepäinen, että opin kyllä nopeasti koulussa, Aleksi naurahtaa.
Rohkea heittäytyminen kannatti, ja Aleksi valmistui Live-ammattiopistosta kokiksi vuonna 2023. Opintojen loppuvaiheessa työharjoittelupaikan hakeminen tuli ajankohtaiseksi. Koulusta saamansa vinkin pohjalta Aleksi päätti hakea harjoittelijaksi Virekolle ja paikka aukesikin Myyrinkodin keittiöltä Vantaalta.
– Työharjoittelu Virekolla oli opettavainen kokemus, ja koska en tykkää seistä tumput suorina, oli hienoa päästä tositoimiin ruokaa tekemään jo heti toisena työpäivänäni, Aleksi kertoo.
Hyvin mennyt työharjoittelu poiki kesätyön keittiöltä
Työharjoittelun päättymisestä ei kulunut kauaakaan, kun Aleksi jo palasi tuttuun keittiöön, tällä kertaa kesätöihin. Koska kyseessä ei ollut työharjoittelu eikä Aleksi ollut vielä ehtinyt valmistua kokiksi, kesän ajan työpäivät koostuivat erityisesti keittiön logistisista tehtävistä esimerkiksi aterioita pakaten.
Vaikka ruoan valmistamista oli työharjoitteluun nähden vähemmän, toi kesä paljon oppia ja ymmärrystä keittiön arjesta.
– Pakkaaminen on ajoittain kiireistä ja tuotteiden paikat keittiössä täytyy tuntea hyvin. Tästä kokemuksesta on ollut paljon hyötyä myöhemmin kokin työssä, Aleksi summaa.
Tiimityötä ja jatkuvaa oppimista Virekon keittiöllä
Kesä vaihtui syksyyn, ja lokakuussa Aleksi sai kokin tutkintopaperit. Kun Virekon-aikainen esihenkilö otti yhteyttä, kävi nopeasti ilmi, että keittiössä voisi olla Aleksin osaamiselle täysipäiväistä käyttöä. Työharjoittelusta alkanut polku Virekolla johti nyt vakituiseen työsopimukseen kokkina.
Työ on osoittautunut mukavaksi ja ammattitaitoa kehittäväksi tiimityöksi. Aleksin mukaan Virekon keittiöön sopii töihin toimeen tarttuva tyyppi, joka uskaltaa kokeilla uusia asioita eikä pelkää liikaa virheitä.
– Olen itse pudottanut heti ensimmäisenä työpäivänäni perunat lattialle ja kerran kiisseliä tehdessäni laittanut liikaa tärkkelystä, jolloin lopputulos oli kiisselin sijaan hyytelö. Virheitä sattuu, mutta en ole tehnyt samaa mokaa kahdesti, Aleksi rohkaisee.
– Myös se pieni itsepäisyyteni ja kunnianhimo on ollut avuksi, koska niiden ansiosta en halua tehdä vain minimivaatimukset täyttävää, vaan aidosti parasta mahdollista ruokaa.
