Pikkutytön unelma kävi toteen – polte keittiöalalle näkyi Virpissä jo varhain

Keittiöpäällikkö Virpi Oravainen on nyt siinä työssä, josta hän pikkutyttönä haaveili. Huumori hersyy työyhteisössä, jossa Virpi on kuunteleva ja rauhoittava voima.

Vihreitä salaatinlehtiä

Virpi on saanut tutustua keittiötyöhön monenlaisissa työtehtävissä, esimerkiksi keittiöapulaisena, kokkina, suurtalousesihenkilönä ja ravintolapäällikkönä ja varastotöissäkin. Nyt hän vastaa Virekon Orimattilan keittiön hallinnollisesta johtamisesta ja keittiön tuloksesta. Virpin vastuulla ovat myös yhteydenpito ostopalvelujen tilaajiin sekä rekrytoinnit ja elintarvike- ja laitehankinnat.

Virpin sisäinen polte alalle tuli ilmi jo varhain.

– Saan nyt tehdä työtä, josta pikkutyttönä haaveilin. Tein 13-vuotiaana äidin apuna synttärikestityksiä, ja ajattelin, että aikuisena teen töitä kunnalla emäntänä. Ammattikoulussakin tein kaikissa koulun tilaisuuksissa töitä. Ensimmäinen harjoittelupaikkani oli Orimattilan seudun kuntayhtymällä 30 vuotta sitten tässä nykyisessä keittiössä, missä olen nyt keittiöpäällikkönä. Hyllystä löytyy edelleen tuolta ajalta Metos-laite-esitekansio, jossa on nimeni, Virpi nauraa.

Virpin voi nähdä työpäivän aikana myös keittiössä vaikkapa pilkkomassa kurkkua.

– Tehtäviini ei kuulu hoitaa päivän arkea, mutta olen kyllä tehnyt kokin apuvuoroa ja salaattivuoroa tarvittaessa. En viihtyisi työssä, jossa tullaan koppiin istumaan päiväksi, ja sitten kotiin, Virpi kertoo.

Virpi kertoo, että hän saa järjestää tiimin työt juuri tälle tiimille sopivalla tavalla, kunhan vain pysytään palvelukuvauksessa. Työnkuva on laaja, mutta Virpin mukaan se on hyvä asia niin kauan, kun työaika riittää siihen, mihin pitääkin. Silloin työtä ei koe raskaaksi.

– On tähän oltava jonkinlainen polte tai intohimo. Silloin työ myös antaa paljon, Virpi sanoo.

Kollegojen tukena oleminen motivoi

Virpiä motivoi nykyisessä työssä päivien vaihtelevuus ja sosiaalisuus. Kollegojen käytettävissä oleminen, koulutuspäivät ja erilaiset tapahtumavierailut tietävät niin matkustuspäiviä kuin tietokoneella istumista. Työ sisältää myös kollegojen tukemista Virekon sisällä liittyen uusiin toiminnanaloituksiin.

– On upeaa, kun voin luottaa siihen, että vaikka olen välillä poissa, niin hommat hoituvat. Esimerkiksi olin keittiöpäällikön tukena Kainuussa helmi–maaliskuun vaihteessa, kun Vireko aloitti siellä toiminnan. Sillä välin meille Orimattilaan tupsahti 40 lisäasiakasta. Pystyin luottamaan siihen, että tiimi hoitaa tilanteen upeasti vuoropäällikön johdolla, Virpi kiittää.

Johtaja kuuntelee, puuttuu ja huomioi erilaisuuden

Virpin johtamistyyliä on kuvattu rauhoittavaksi. Hän myös tietää, jos jotain ikävää tai raskasta on meneillään ja auttaa työyhteisöä ymmärtämään tilannetta, luottamuksen säilyttäen.

– Minulle on sanottu, että olen rauhoittava tekijä. Kuuntelen. Puutun asioihin, kun näen siihen tarvetta. Tunnistan, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia, ja osaan arvioida heidän suoriutumisensa eri tehtävissä työtehtäviä jaettaessa. Muutokset vien eteenpäin keskustelemalla. Ihmiset on saatava kasvamaan muutokseen, Virpi sanoo.

Hyvä duunifiilis kuuluu ja näkyy työyhteisössä.

– Me nauretaan joka päivä. Me lähestulkoon lauletaan joka päivä!

Virpi kertoo työyhteisön thaimaalaislähtöisistä työkavereista, jotka todella laulavat usein työpäivän aikana.

– Jos ihminen pystyy laulamaan tehdessään töitä, se ihminen myös viihtyy töissä. Jos on suu mutrussa eikä yhtään laulu helise, on yleensä jotain pielessä, Virpi sanoo.

Virekon keittiössä Orimattilassa henkilökunnalla on hyvä duunifiilis. Kuvassa Virpi Oravainen ja Kalaya Thaipoo.

Facebook
X
LinkedIn

Lisää luettavaa